18.9.2022 – Viime vuodet ovat olleet poikkeuksellisia yrittäjille
Ensin tuli korona, joka vaikutti monella tavalla yritysten toimintaan. Sitten tuli Ukrainan sota, jota on seurannut poikkeuksellisen raju inflaatio ja inflaation vaikutukset toiminnan kannattavuuteen.
Koronan aikana monet yritykset joutuivat sulkemaan ovensa jopa lopullisesti kysynnän hiipuessa ja erilaisten sulkumääräysten jopa pakottaessa pitämään yrityksen ovet kiinni. Erityisen voimakkaasti korona vaikutti ainakin ravintola-alaan, matkailualaan sekä kulttuurialan ammattilaisiin.
Lainsäädäntöä muutettiin väliaikaisesti monella tavalla koronan kestäessä. Esimerkiksi työsopimuslakiin tehtiin määräaikainen muutos aikavälille 1.4. – 30.6.2020, jona aikana määräaikaista, maksimikestoltaan 90 päivän pituista lomautusta koskeva lomautusilmoitus tuli antaa työntekijälle viimeistään viittä (5) vuorokautta ennen lomautuksen alkamista. Normaali ilmoitusaika on 14 vuorokautta. Muutoksella oli tarkoitus ketteröittää yritysten mahdollisuutta reagoida hiljentyneeseen kysyntään ja suojata sitä kautta yritysten maksuvalmiutta, kun yritysten palkanmaksuvelvollisuus määräaikaisessa lomautustilanteessa päättyi yhdeksän (9) vuorokautta aikaisemmin kuin tavallisesti.
Määräaikaisten lomautusten lähestyessä maksimikestoaan ja lomautustarpeen yhä jatkuessa yrityksessä saattoi monelle yrittäjälle tulla yllätyksenä, että sairauslomalla olevaa työntekijää ei voida lomauttaa niin, että lomautus alkaisi uudelleen sairausloman aikana. Tämä koski myös koronan takia pitkällä sairauslomalla olevia määräaikaisesti lomautettuja työntekijöitä.
Työsopimuslain määräaikaisen muuttamisen tullessa voimaan ennustettiin Suomeen koronasairaustapausten määrällistä huippua juhannuksen 2020 tienoille. Eli juurikin noin 90 päivän päähän määräaikaisen lakimuutoksen voimaantulosta. Monessa työehtosopimuksessa on sovittu työntekijän hyväksi paljon pidemmistä sairausajan palkanmaksuvelvollisuuksista kuin mitä TSL 2 luvun 11 §:n perusteella työnantajan kuuluu maksaa. Työsopimuslain perusteella sairausajan palkkaa pitää maksaa yhdeksän (9) päivän ajan, kun taas esimerkiksi kiinteistöpalvelualan työehtosopimuksen mukaan työntekijän työsuhteen kestettyä yli kymmenen vuotta tämä aika on 56 päivää.
Edellä selvitetyn vuoksi olisi saattanut helposti syntyä tilanne, jossa yrityksen lomautettua työntekijöitään määräaikaisesti 90 päivän ajaksi olisi yritys joutunut maksamaan lomautustarpeen yhä jatkuessa koronan takia pitkällä sairaslomalla olevalle määräaikaisesti lomautetulle työntekijälleen sairausajan palkkaa 56 päivää. Koska sairauslomalla olevaa työntekijää ei voi lomauttaa uudelleen ennen sairausloman päättymistä. Yrityksen kassa olisi saattanut huveta näiden sairausajan palkkojen maksuun.
Onneksi monet koronan leviämistä koskeneet ennusteet eivät toteutuneet eikä synkimmän ennusteen mukaista koronahuippua tullut juhannuksena 2020.
Jos näin olisi kuitenkin tapahtunut, olisi yritys voinut välttää koronan aiheuttamien määräaikaisesti lomautettujen työntekijöiden sairausajan palkkojen maksuvelvollisuuden keskellä lomautustarpeen jatkumista toteuttamalla lomauttamisen määräaikaisen lomauttamisen sijasta toistaiseksi lomauttamalla. Toki toistaiseksi lomauttaminen vaatii, että työtekijän työ on vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Koronan ja muun maailmantilanteen muuttumisen vuoksi näin on kuitenkin todellisuudessa käynyt monissa yrityksissä.
Yrityksille olisi siis ollut kannattavampaa maksaa yhdeksän (9) päivää kauemmin palkkaa ennen lomautuksen alkamista kuin maksaa esimerkin mukainen 56 päivää sairausajan palkkaa koronaan sairastuneille määräaikaisesti lomautetuille työntekijöilleen, joiden lomautustarve jatkui 90 päivän kuluttua.
Nykyisessä alati radikaalistikin muuttuvassa toimintaympäristössä yrittäjän on erittäin tärkeää miettiä tarkasti, kuinka suunnitella ja toteuttaa yritystoiminnan järjestelyt ja sopimussuhteet. Kullanarvoinen apu näissä toimissa on asiansa osaava juristi.
